Uusi mediakulttuuri kurittaa perinnetietoista
Kulttuuri - etenkin jokaisen oma - on maailman parasta kulttuuria. Jotkut suomalaiset vastustavat äänekkäästi jo pelkkää ajatusta vieraiden vaikutteiden soluttamisesta omiin tapoihinsa, perinteisiinsä ja mediamaailmaansa. Aamun mustetahrainen sanomalehti, illan tutut TV-uutiset ja autoradiossa hihittelevät juontajat ovat heidän arkikulttuuriaan, joka ei saisi koskaan muuttua.
Vaikka kulttuuri olisikin lähes ikuista, sekin kehittyy ajan mukana. Myös suomalainen kulttuuri on todellisuudessa aina ollut erittäin altis ulkopuolisille vaikutteille. Globalisaatio vain kiihdyttää kehitystä. Vielä enemmän kulttuurimme muutosta kiihdyttää digitaalisen teknologian aiheuttama murros mediassa.
Ne sukupolvet, jotka ovat kasvaneet elokuvateattereissa esitettyjen ensi-iltojen, painotuoreiden kirjojen, kotiin kannettujen sanomalehtien, CD-levyjen ja valtiollisen radio- ja televisiomonopolin aikakaudella kohtaavat lähivuosina aivan uuden todellisuuden. Samaan aikaan nuoriso kasvaa suoraan digitaalisen median maailmaan. Hei eivät töhri sormiaan painomusteiseen lehteen, vaan saavat kaiken haluamansa median internetistä.
Uusi mediatodellisuus näyttää sellaiselta, jossa esimerkiksi perinteinen kirja ja painettu sanomalehti katoavat suuren yleisön käsistä. Ne kutistuvat jo lähivuosina pienen yleisön mediaksi. Kehitys on alkanut jo 10 vuotta sitten ja kiihtyy jatkuvasti. Osa tutkijoista uskoo kuitenkin perinteisen kirjan ja lehden säilyvän hengissä, mutta lähinnä eliitin käytössä. Yhteiskunnan pitäisikin välittömästi lopettaa historiaan jäävien painettujen kirjojen ja lehtien tukeminen verohelpotuksin ja kannustaa suomalaista mediaa tulevaisuuteen nykyajan tuotteiden, kuten e-kirjojen, sähköisten lehtien, digitaalisten videoiden ja musiikkipalvelujen julkaisijoina.
Asiasta enemmän kiinnostuneet löytävät tilastoja, tutkimustietoa ja analyysejä median murroksen aiheuttamasta kulttuurimuutoksesta Hyvästi media -kirjasta.
Tämä ei merkitse lukemisen loppua tai kirjoittamisen kuolemaa. Päinvastoin. Jo nyt, median murroksen alkuvuosina, luemme ja kirjoitamme kenties enemmän kuin koskaan. Nekin, jotka eivät ikinä kirjaan tartu tai kirjettä kirjoita, viestivät vimmatusti sosiaalisessa mediassa ja verkkojulkaisujen kommenttipalstoilla.
Mediaan liittyvät tottumukset, kulttuuri ja liiketoiminta kiepsahtavat lähivuosina uuteen asentoon. Perinteisen mediabisneksen tulot kutistuvat, mutta internetissä digitaalisia sisältöjä markkinoivat yritykset kasvavat. Verkosta katsottavien elokuvien, e-kirjojen, ladattavien lehtien, musiikin ja TV-sarjojen katseluun sopivien medialaitteiden, kuten tabletien, älypuhelinten ja Smart TV:n (internetiin kytkettävä TV) myynti kasvaa voimakkaasti.
Jos kaikki tämä tuntuu uskomattomalta, niin mietipä montako postikorttia tai kirjettä olet tänä vuonna lähettänyt verrattuna siihen, montako kertaa olet käynyt Facebookissa tai Uudessa Suomessa kirjoittamassa ja katsomassa viestejä? Avaatko tänäänkin verkkouutislehden sivun useammin kuin painetun sanomalehden sivun?
Mikäli olet television, elokuvan tai internetin ystävä, sinulle median murros on hyvä uutinen: liikkuvan kuvan ja verkosta saatavien sisältötuotteiden valikoima tulee kasvamaan. Se ei merkitse yleisön lopullista muodonmuutosta tahdottomaksi sohvaperunamuusiksi. Ei, sillä internetin yleistymisen mukana yleisö on aktivoitunut. Yleisö osallistuu keskusteluun katsomiensa TV-ohjelmien, elokuvien ja videoiden katseluhetkellä. Keskustelua käydään paitsi kasvokkain, niin myös verkon välityksellä muiden ihmisten kanssa.
Media on läsnä elämässämme käytännössä koko hereilläoloajan. Siksi pienetkin muutokset median saatavuudessa, teknologiassa ja käyttövaatimuksissa voivat koskettaa yksittäistä ihmistä vahvasti. Ne, jotka muistavat VHS-videokasetin, tietävät kuitenkin, että media ei säily ikuisesti. Suomalaisten suuresti arvostama painettu sanakin muuttuu e-kirjoiksi ja sähköisiksi lehdiksi.
Media muuttaa muotoaan, mutta jatkossakin luemme, kirjoitamme, katsomme ja kuuntelemme meitä kiinnostavia sisältöjä. Niitä ei tarvitse enää hakea kioskilta, vaan ne voi hakea Googlella suoraan olohuoneen sohvalle.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Elokuvateattereissa esitettyjen ensi-iltojen, painotuoreiden kirjojen, kotiin kannettujen sanomalehtien, CD-levyjen ja valtiollisen radio- ja televisiomonopolin aikakaudella kasvaneena löysin itse digitaalisen maailman (joka ei siihen asti ollut kiinnostanut yhtään)musiikin kautta
En niinkään laittomasti ladattavan materiaalin takia vaan oman musiikkiharrastuksen myötä
Voin sanoa pitäneeni siitä...Sain omia amatöörimuusikon tuotoksiani julki...Löysin soittokavereita...ja lopulta tapahtui vuoto IRL elikkä aloin tekemään keikkoja monen vuoden tauon jälkeen
Itse muistan miten hankalaa oli levittää onnetonta C-kasetti demoa minnekään mutta nykyisin voit saada ja todennäköisesti saatkin huomiota puskemalla erilaisten nettisaittien lävitse
Kirjoista en olisi vielä niin varma
Itse luen paljon ja olohuonettani hallitsevat jykevät kirjahyllyt täynnä kirjoja
Olen jotain näitä lukutabletteja (menikö nimi oikein)kaupoissa katsellut ja ne eivät ainakaan vielä ole viehättäneet tarpeeksi jotta olisin ostopäätösen tehnyt
Sen sijaan esim ostin vahingossa ulkoisen kovalevyn josta löytyi digitaalinen serveri josta saattoi lähettää elokuvia ja musiikkia suoraan lapseni PS3:sella ja katsoa tietokoneen näytön sijasta isolla TV-ruudulla...Voisin väittää rakastuneeni tähän tekniikkaan :D
Jotain aivan muuta kuin VHS-nauhojen kelailu
Aika lailla samaa tietä olen minäkin digitaaliseen maailmaan taivaltanut. Olen myös suuri kirjojen ystävä nimenomaan kirjojen, enkä näiden digitaalisten tiedostojen, jotka vaativat jonkun päätteen, että niitä pystyy lukemaan
Ari: "Yhteiskunnan pitäisikin välittömästi lopettaa historiaan jäävien painettujen kirjojen ja lehtien tukeminen verohelpotuksin ja kannustaa suomalaista mediaa tulevaisuuteen nykyajan tuotteiden, kuten e-kirjojen, sähköisten lehtien, digitaalisten videoiden ja musiikkipalvelujen julkaisijoina."
Aika lailla vastakkainen näkemys kuin Petteri Järvisellä eilen: http://petterijarvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88606-kuka-pelastaisi-le...
Oli 9% alv tai ei, kehitys menee uskoakseni tuohon suuntaan kuin kirjoitat, eli tilattavat painetut sanomalehdet jäävät vanhempien ihmisten, ehkä ns. eliitin jutuksi. Jännä nähdä, miten suuri yleisö ottaa tabletit oikeasti vastaan ja alkavatko lehdet jakaa niitä ilmaiseksi tilausten kylkiäisinä kuinkakin pian?
Olisi tietysti mielenkiintoista lukea minkälainen hra Huuskon itsensä visio. En tosin usko sitä, että sen tässä julkisesti paljastat, kun en välttämättä sitä itsekkään olisi/ole valmis tekemään.
On nähtävissä kehitys jossa laite tietyllä tavalla hämärtyy. Eri laitteita voidaan käyttää yhteen tavalla, joka ei tällä hetkellä ole mahdollista. Alun blogauksessa ollut PS3 on tästä kohtuullisen hyvä esimerkki.
Toisaalta vaikka itse olenkin kritisoinut ja tulen kritisoimaan suomalaista mediaa ja sen laatua, niin on todettava, että erillaisilla alustoilla tulee olemaan erillaisia tehtäviä. Niiden vahvuudet ja heikkoudet ovat erillaisia. Tästä syystä en usko myöskään paperisen sanomalehden kuolemaan, joskaan nykymuotoisen sanomalehden tulevaisuuteenkaan en usko. Sanomalehdellä on tulevaisuutensa, vaikka se on kovin erillainen kin nykyinen, mutta vain jos sen vahvuudet osataan tunnistaa ja niitä hyödyntää.
Kuten on esiin tullut niin digitaalisuus jakelutienä tulee olemaan toinen merkittävä trendi, sekin tulee saamaan uusia sävyjä. Se tullee olemaan nykyisen verkkomedian ja perinteisemmän paperisen sanomalehden välissä.
Haaste on siirtää keskeiset sisällöt uuteen muotoon jolloin ne uudistuvat mutteivat menetä kosketusta traditioon. Traditio on uusiutumista.
Sikäli jos se sitten rupeaa tyydyttämään sellaista info- ja keskustelutarvetta tai muuta tarvetta mitä perinteiset lehdet tai joku muu media sitä ennen tyydytti.
Kiva että tänne vapaavuoroon tulee kirjallisuuskeskustelu. Sanomalehtien kulttuurisivut olivat ennen tosi hyviä seuraamaan ja kommentoimaan kulttuuria.
Hyvä kirjoitus!
En ole itse tarttunut lukutabletteihin ja e-kirjoihin. Ei siksi, että olisin periaatteellisesti niitä vastaan, vaan lähinnä siksi, että homma tuntuu olevan vielä hiukan lapsenkengissään. Formaatit, lataukset, toimivuudet tuntuvat hiukan sekavilta vielä.
Ja yksinkertaisesti pidän paperikirjoista. Ne tuntuvat niin konkreettisilta!
Kirjoitit:
"Tämä ei merkitse lukemisen loppua tai kirjoittamisen kuolemaa. Päinvastoin. Jo nyt, median murroksen alkuvuosina, luemme ja kirjoitamme kenties enemmän kuin koskaan. Nekin, jotka eivät ikinä kirjaan tartu tai kirjettä kirjoita, viestivät vimmatusti sosiaalisessa mediassa ja verkkojulkaisujen kommenttipalstoilla."
Ihan totta. Vaikka kielikiihkoilijat saavat porukalla halvauksen lukuisista kielivirheistä, niin minusta tämä on vain iloinen asia. Kirjoittakaa, hyvät ihmiset, kirjoittakaa - ja lukekaa!

Kommentoi 10 kommenttia